Älä välitä! Koita vaan jaksaa, edes tämä päivä. Sitten pääset takaisin omalle reitillesi. Ei ole nyt ketään muutakaan, joka sen hoitaisi. Yritä nyt vaan selvitä jotenkin! Nyt on huono aika sairastaa! Tulisitko nyt sitten kuitenkin töihin jo klo 02? Olet sä vaan kova jätkä! Yritä hillitä itsesi asiakkaiden luona, huuda vasta autossa. Taas asiakas soitti, mitä siellä tapahtui?
On suorastaan sääli, näitä monivuotisen kuljetusalan ammattikoulunsa käyneitä kohtaan, joille on vuosia kerrottu ja opetettu kuljetusalan hienouksista. On oppitunneilla himmennetty valoja, valkokankaalle piirtyneen alkutekstin nostattaessa jokaisen oppilaan itsetuntoa ja ylpeyttä. ” Kuljetusalan ammattilainen. Iloinen asiakaspalvelija” Iho kananlihalla. Ylpeä, MINÄ olen nyt osa tätä hienoutta! On kerrottu asioista kuinka ne kuuluisi tehdä. Kerrotaan lainsäädännöstä ja sen noudattamisesta, sanktioista ja vastuukysymyksistä. Sitä siellä ei opeteta, kuinka toimia epärehellisten työnantajien kanssa. Miten selvitä yhdestä päivästä puun ja kuoren välissä. Ei kerrota miten jatkuvasta stressistä saa jokapäiväisen ilon irti. Ja mikä tärkeintä, kouluissa ei käsitellä aihetta ” Kuljetusalan vaihtaminen toiseen ammattiin ja kuinka selviät ylisuuriksi paisuneista veloistasi, alanvaihdon yhteydessä, kun uhkana on oma mielenterveyden menetys”
Sitähän ei oppilaille kuitenkaan tarvitse kertoa, että opetusfilmillä esiintyvät ovat mainosalan ammattilaisia, ja tarkoin valittuja statistikkoja. Se onkin jo ensimmäinen konkreettinen kusetus, jolla näitä alasta mitään tietämättömiä, hyväuskoisia, hyvyyteen ja reiluuteen uskovia noviiseja harhaan johdetaan. Ja tämä on todellakin vasta alkusoitto…
Toki koulutuskokonaisuuteen kuuluu myös työssäoppimista reaalimaailmassa, sehän on selvä. Mutta se ei läheskään vastaa sitä todellisuutta joka vallitsee jo palkkalistoilla olevilla hermoraunioilla. Eihän yhdenkään työnantajan kannata näyttää mahdollisille tulevaisuuden työntekijöilleen sitä sekasortoa ihmisyyttä vastaan, jonka jokainen alalla työskentelevä tosielämän työläinen tuntee ja tietää, luissaan ja lihoissaan.
Elintarvikealan kuljetusyrittäjät saavat toimeentulonsa koulutusjatkumosta. Koulutusjatkumo pitää sisällään luonnon kiertokulkua, jossa vuosittain kouluista valmistuvat kuljettajat hakeutuvat alansa työsarkaan. Ja helpoin tapa päästä jalat edellä jobiin kiinni, on elintarvikekuljetukset. Samaan aikaan kiertokulun toisesta päästä, alalta lähtee pois hyvin sairaita, väsyneitä, työkyvyttömiä, elämälle turtuneita, kuljetusalan kaiken elämän ilon imeneitä ihmistorsoja, hyvin lyhyellä työhistorialla. Jos heidän neuvojaan haluaisi kuunneella, väittäisin niitä löytyvän jokaisesta olutravintolasta, mihin aikaan tahansa, arkisin klo 09 -lähtien.
Samaan aikaan jatkumon toisessa päässä on ensimmäistä työpäiväänsä aloittavia maailman iloisimpia, ahkerimpia asiakaspalvelun ammattilaisia, jotka ovat valmiita antamaan työnantajalleen vaikka villasukkansa jaloista, jotta saisivat vaan ajaa ja tehdä työtä. He tuntevat vapautta. Yksin työmaalla, ei työnjohtoa selän takana, patistamassa parempaan suoritukseen. Näin he luulevat tuntevansa. Sehän oli koulutuksen tarkoitus, aivopestä kuulopuheet, huhut ja muu ”potaska” mielestä pois.
Jokainen alan työnantaja tietää tämän kaavan ja käyttää sitä hyväkseen, kuten aikoinaan ovat itsekin olleet uhrin asemassa. He ovat laskeneet että yksi alalle tullut nuori kestää alan painekammiossa keskimäärin 4 vuotta. Jonka jälkeen joko vaihdetaan kokonaan alaa tai hakeudutaan alan hallinnollisiin tehtäviin, kuten ajojärjestelijäksi. Se onkin sitten aivan oma lukunsa. Ajohaalarit nurkkaan heittäneitä hakeutuu myös varastoalan eri tehtäviin, ovathan ne osin jo tuttuja kuljettajallekin. Koska kuljettajalta voidaan vaatia kaikkea mitä vaan logistiikka pitää sisällään. Tästä syystä usein työsopimuksessa on erikseen maininta ”työnantajan osoittamat tehtävät” Eli, olet sitoutunut vapaille orjamarkkinoille. Jotenka ole erittäin tarkkana ettet suututa työnantajaasi. Voit löytää itsesi vaikka ajojärjestelijän paikalta, vaikka et sitä haluaisi.
Entinen kuljettaja, nykyinen ajojärjestelijä… itkettää ja naurattaa jo valmiiksi, ja samaan aikaan! Ei ole mitään niin surkuhupaisampaa näkyä seurata, kuin ajojärjestelijän pestiin palkattu entinen ajoihin kyllästynyt, selkävaivainen ja empatiakykynsä menettänyt viittä-vaille mielenterveyspotilas. Voi sitä ilon ja ylemmyyden tunnetta joka paistaa hänen jokaisesta diivailevasta ilmeestä, eleestä. Ja se päivä päivältä, kuljettajaa ylemmäs johtava harhainen porrasaskelma joka kohottaa hänen hillitöntä haluaan erottua joukosta johon itse joskus kuului.
Ajojärjestelijän pahin ja katastrofaalisin työpäivä on joutua itse ajamaan. Hän ei halua muistella sitä aikaa, eikä ainakaan sitä kokea uudestaan. Esimerkkinä mainitsen erään vastaavan tapauksen jossa kyseinen kaveri, oman tilaustöppäyksensä johdosta joutui työpäivänsä päätteeksi hoitamaan tavarat asiakkaalle itse, eli ajamaan. Tästä suivaantuneena, hienohelma teki työtä pomonsa käskemänä ja seuraavat 4 viikkoa menikin sairaslomalla. Osa 2. Toinen samanlainen tapaus, samalle kaverille ja 5 viikkoa sairaslomaa.
Jos kuljettaja sattui sairastumaan vaikka flunssaan, ja oli töistä pois 2 päivää. Siitä sait paskaa niskaan jo työkavereiltasikin. Koska jokuhan aina joutuu lomalaisen työt hoitamaan, joku jopa kahden miehen työt, samalla palkalla. Mieluummin yksi kuljettaja, kahden kuljettajan töihin kuin se että ajojärjestelijä astuisi remmiin ja tuuraisi sairastuneen työt. Lisäksi kun jokaisessa elintarvikefirmassa on niitä kuljettajia joiden ei tarvitse ajaa muuta kuin sitä omaa, tuttua reittiään, vuodesta toiseen. Kyllähän se tällaiselle kuljettajalle aiheuttaa panikoitumista jos yht’äkkiä vuosien jälkeen joutuu ajattelemaan. Mielestäni tällaisten firmojen jossa on useita kymmeniä eri reittejä, olisi kaikkien edunmukaista käyttää kiertävää järjestelmää. Aivan kuin missä tahansa tehdastuotannossa, työt kiertää aika ajoin. Näin tekemällä saadaan työntekijöistä hyöty irti, rasittamatta niitä muutamaa yrityksen heittopussia jotka joutuvat repeämään joka suuntaan. Ja he ovat juuri niitä jotka sairastuvat eniten, työtaakan ja stressin alla. Koska muut haluavat päästä helpolla. Esimerkkinä kerrottakoon firmamme 2 herraa joiden reitteihin ei pitkiin aikoihin tullut muutoksia. Heidän autonsa olivat erikoisvarusteltuja. Sieltä löytyi mm. tyyny ja kahvinkeitin! Rekkamiesten työssä tuollaiset varusteet ovat itsestään selviä mutta ei kiivastahtisessa elintarvikeajossa, jossa työt tehdään aikataulutettuna. No,kuinkas ollakaan, toista autoa ajoi luottamusmies jonka reittiä itsekin tuurasin. Silloin sain asiakkailta palautteena vain kiitosta ja ihmetystä, kuinka olen ajoissa paikalla. Ihmetystä herätti vakiokuljettajan myöhäiset purkuajat. No, se tyyny! Jotkut saavat todellakin tehdä työtään rauhassa ja jos mitään ongelmia ei reiteillä esiinny, he saavat nukkua ja venyttää päiväänsä vielä että unista maksetaan. Viimeistään tuon reitin ”ilmavuutta” todisti se kun kyseinen reitti annettiin alihankkijalle. Jokainen viikonpäivä tältä reitiltä palaavalle ah -kuljettajalle kirjattiin jopa kolmanneksen nopeampaan suoritukseen. Ja kuin pisteenä i:n päälle, luottamusmies siirrettiin ”töihin” ja taisi mennä muutama viikko kun kaveri meni pomon juttusille ja halusi ”keskustella hänen mahdollisesta jatkostaan firmassa”
Jos asiakkaat kuulisivat sitä kielenkäyttöä mitä kuljetusliikkeiden ajojärjestelyssä, johtajaa myöten heistä puhuvat. Asiakkaat vaihtaisivat kuljetusliikettä aivan varmasti. Se on niin jokapäiväistä ajanvietettä jossa suorastaan kilpaillaan siitä kuka mollaa asiakasta nerokkaammin. Alapäähuumori, etenkin naisasiakkaista on suuressa suosiossa ja vitsi-osuus mieluiten välittömästi kun puhelinyhteys asiakkaaseen on saatettu päätökseen. Eivätkä hekään helpolla pääse jotka tulevat, uskaltavat tulla paikan päälle, neuvottelemaan asiakkuuden jatkosta. Keskisormea perään heti kun ovi on mennessään sulkeutunut. Etenkin silloin jos asiakas on halunnut muuttaa toimitusaikoja.
Asiakas on aina oikeassa. Olen samaa mieltä. Elintarvikeajoissa tapaa asiakkaita aina kun auto taajamassa liikkuu. Pääsääntöisesti kauppojen työntekijät ovat asiallisia ja ymmärtäväisiä kuljettajia kohtaan. Eivätkä ole syyttämässä suoraan kuljettajaa jos tavarat ovat myöhässä. He soittavat suoraan ajojärjestelijälle ja vasta sieltä tulee palautetta kuljettajalle. Keittiötädit sen sijaan kurnuttavat jo heti ovella, kysellen kuljettajalta ”toitko sinä tilliä? Minä tilasin tilliä jo 2 viikkoa sitten, miksi et tuonut?!” No, eipä siinä kuljettajalle muuta vaihtoehtosanastoon ole jätetty kuin että ”en tiedä, jos olette tilanneet niin varmaan ne jossakin näistä 6:sta rullakosta löytyy” Ja tällainen vastaus kuljettajalta ei tuossa asiakkaan ahdingossa tule kuuloonkaan. Sehän on kuin sanoisi asiakkaalle suoraan että ”en tiedä, etsi itse” Jonka asiakas reklamaatiossa sähköpostitse kätevästi google-kääntää muotoon ” kuljettajanne törkeä käytös (pvm & klo) oli sitä luokka ettei hänen tarvitse meille enää tavaraa tuoda. Ja näin saatiin taas yhden kuljettajan työaikoja muutettua todella heppoisin perustein, koska ASIAKAS ON AINA OIKEASSA!
Toki jos kuljettaja kokee asiakkaalta epäsuoranaista ”työpaikkakiusaamista”, niin riippuen asiakkaasta ja hänen työmiljööstään, kuljettaja voi helposti asettua asiakkaan yläpuolelle. Ja se käy yksinkertaisesti asettumalla asiakkaan asiakkaaksi. Oli kyseessä eräs työpaikkaruokala, jossa jokainen kerta sain jos jonkinlaista alentavaa ylemmyydenkäytöstä asiakkaan toimesta. Tätä oli jatkunut jo kuukausia. Milloin natistiin yhdestä tyhjästä rullakosta, jonka joku tuuraaja oli pihalle unohtanut. Milloin yksi tyhjä maitolaatikko tuodaan ulos aina, juuri sillä hetkellä kun kuljettaja on saanut peräluukun kiinni. Omituinen yhteensattuma, joka kerta? Viimeisin mielenvinkaus keittiöhelmoilta oli, kun vein tavarat keittiöön, niin kuin asiaan aina kuului, ihan siihen kylmiön oven eteen. Ettei ikäneitosten tarvinnut tavaroita liikutella yli 40 senttisellä sivuttaisliikkeillä. Ja mikä tärkeintä, heidän ei tarvinnut itse siirtää pyörien päällä kulkevaa rullakkoa, tasaisella lattialla. Jonka juuri aiemmin lumihangesta rautakoukun kanssa sisälle peräsuoli ulkona sisälle, kynnysten yli raahasin. Palkkioksi tälläkin kerralla sain samaa kuten edellisilläkin kerroilla, mutta nyt lisämausteena oli kommentti ”asiakas on aina oikeassa” ja todella paskaista naurua päälle, ivallisilla ilmeillä.
Sitten tuli pimeys. Laitoin auton kuljetuskuntoon, perälaudan kiinni. Hanskat heitin auton hyttiin ja ajattelin että nyt on tauon paikka. Menin nauttimaan työni hedelmistä, olinhan minä juuri heille keittiöön tavaraa vienyt. En muista oliko rullakoissa varsinaisesti hedelmiä, mutta päätin lähteä hakemaan oman nautintoni. Menin tiskille, jossa jo alkoi työpaikkaruokalan tapaan muodostua jonoa. Otin sämpylän ja kupin kahvia, jonotin ja janosin. Vihdoinkin tuli minun vuoroni! Ei ollut jälkeäkään soppatykin ilmeessä halveksuntaa, ei ivan ilkikurista kaikua. Katsoin tiukasti suurentuneisiin silmiin ja kysyin ” onko nämä sämpylät tällä kertaa sitten tuoreita? Eikä niin kuin edellisellä kerralla, josta löytyi hometta?” Ette voi uskoa mitä nautinto tuossa tilanteessa saa ihmisessä aikaan, vaikka einespala oli vielä hyvinkin kaukana suusta ja makunystyröistäni. Vastaukseksi sain hyvin vapisevalla ja aikaisemmin niin itsevarmasti ja röyhkeästi käyttäytyneeltä ihmiseltä säälittävää muminaa ”kyllä…ne…tuoreita ovat.Ihan ovat…aamulla …tehtyjä” Samassa tajusin etten oikein keksinyt kahvista mitään sanottavaa, joten jätin sen rauhaan. Tunsin todellakin että asiakas on aina oikeassa ja olin itsestäni ylpeä, sen lyhyen ajan.
Elintarvikekuljetuksissa on sekin erityispiirre, joka jokaisen alalle mielivän on syytä muistaa. Voisi kuvitella että ruokatavaran toimittaminen kymmenille asiakkaille/päivä on itsestään selvä ja helppo juttu. Jos olet hyväkuntoinen, tottunut esim. punttisalitreeniin jokaisena arkipäivänä,usean tunnin ajan, homma sopii juuri sinulle! Pyörien päällä liikkuvat rullakot etenevät vaivatta tasaisella terminaalin lattialla, mikäli lattialla ei ole pienen pieniä kiviä hidastamassa kulkua. Jo yksikin pieni,muutaman millimetrin kivi riittää pysäyttämään yli 200 kiloa painavan rullakon, kuin seinään. Reitistä riippuen, yhdelle asiakkaalle voi mennä jopa 8 rullakollista sekalaisia elintarvikkeita. Ja näin ollen yhteispainoa/asiakas voi olla 2000 kiloa. Ja kaikkihan osaavat kuvitella kesän ja talven eron, rullakoita ulkosalla vedellessä? Siellä kivet ja esteet ovat luonnollisesti toista luokkaa.
Työnantajasi on voinut tehdä asiakkaan kanssa sopimuksen, jossa kuljettaja on velvoitettu toimittamaan tavarat asiakkaan keittiöön. Mikä käytännössä, aika useissa paikoissa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että kuljettaja kantaa tavarat vaikka yksitellen, rappusia pitkin toiseen kerrokseen. No, 2000kiloahan nyt heittää ihan kevyesti, onhan kyseessä päivän ensimmäinen ”kantopaikka”. Asiakkaita näyttäisi ajomääräyksen mukaan tälle päivälle olevan 18, no, niistä 60% on juuri näitä erityissopimuksia. Ihan hyvä firman kannalta, kuulin pomoni usein maininneen. Mutta kuljettaja ei näistä paikoista saa palkkaa sen enempää kuin mikä on tuntipalkaksi sovittu. Vielä 17 paikkaa jäljellä + 4 muuta viikonpäivää. Ja voi olla että joudut tulemaan töihin vielä lauantainakin, koska joku aina sairastuu juuri sopivasti jo torstaina. Tätä taktiikkaa kannattaa käyttää, aina kun on tiedossa kiertävä lauantaivuoro. Se tietää pitkää viikonloppua. Mutta auta armias kun maanantaina takaisin ”saikultasi” tulet, kosto ajojärjestelystä on varmaa kuin seuraava sekunti.
Yhteenvetona toteaisin hyvin tuntemastani elintarvikekuljetusalasta seuraavaa. Ala on kuin autonrengas, jossa paska ja lika kiertää, kunnes itsestään pois putoaa. Sitä vaan kaikki odottaa milloin se puhkeaa tai pois irtoaa.
Mutta jos silti kaipaat kuljettajanautintoa. Hakeudu mieluiten jakeluun/rekkakuskiksi kappaletavarapuolelle. Ainakin jälkimmäisestä saat talosi nopeasti maksettua. Sitten kannattaakin jo hakeutua kuntoutukseen… jotta jaksat eläkeikään.
Hyvää työpäivää ja aja varovasti!
ammattilainen, kuljetus, kuljetusala
Merkinnät RSS-syötteenä